Kadonneen ammattiylpeyden metsästys

Miten on mahdollista, että Suomessa ei vieläkään ymmärretä menestyvän yrityksen tärkeimpiä periaatteita? Miksi 2020-luvun työelämässä on edelleen niin paljon vastakkainasettelua ihmisten arvostamisen ja tehokkuusajattelun välillä?

Lukiessamme parhaiden organisaatioiden menestysmisresepteistä, kasvuajureista ja voittavista strategioista syntyy kristallinkirkas kokonaiskuva ihmiskeskeisistä yrityksistä, työn merkityksellisyyden oivaltamisesta ja motivaatiotekijöiden tulosvaikutuksesta. Hyvä syntyy tekemällä asiat oikein, erinomainen syntyy tekemällä oikeat asiat oikealla tavalla oikeaan aikaan yhdessä henkilöstön kanssa. Teoriatasolla työelämässä on enemmän ihmiskeskeistä puhetta kuin vuosikymmeniin, mutta käytännössä johtamisen ytimessä työntekijät nähdään edelleen valtaosin ihmiskonemaisina tulos- ja tuotantoyksikköinä.  Pahimmillaan seurauksena on pelolla johtamisen kulttuuri.

Miksi silti törmäämme työelämässä edelleen päättäjiin, joiden muumioituneiden ajatusmallien keskipisteessä kaikuu mantra menneisyydestä menestystekijänä?

Ihmiskoneiden käskyttäminen, kontrolloinnin tarve ja inhimillisyysvaje periytyvät sadan vuoden takaa ajalta, jolloin massatuotanto oli tehokkain ja tuottavin tapa toimia. Itkuvirsityyppisesti nämä vanhentuneen ihmiskäsityksen jumiuttamat johtajat viestivät henkilöstölleen pakkopullan tuoksuisesti ylhäältä alaispäin. Ylikorostuneessa tehokkuuskulttuurissa verbaalitykityksen tähtäin kohdistuu alisuorittajiin ja muutosvastarintapesäkkeiden eliminointiin. 

Yrityskulttuurin ylipappi, aneemisen ajattelun ravistelija Panu Luukka kiteytti jo vuosia sitten 4 kyvykkyyttä parhaiden organisaatioiden taustalla. Lisäsin listaan pari kyvykkyyttä (5 ja 6) oman kokemukseni pohjalta.

1) Kyky rekrytoida parhaat osaajat.
2) Kyky sitouttaa eli pitää parhaat osaajat.
3) Kyky saada ihmiset pelaamaan joukkueena.
4) Kyky saada ihmiset antamaan parhaansa.
5) Kyky saada ihmiset kokemaan ammattiylpeyttä.
6) Kyky saada ihmiset nauttimaan siitä mitä he tekevät.

Ammattiylpeydellä tarkoitan työntekijän omaa ylpeyttä työnsä tärkeydestä, arvokkuudesta ja tuloksista ja lisäksi työntekijän kokemusta työtehtävänsä yleisestä ja työpaikkakohtaisesta arvostuksesta. Ammattiylpeyteen vaikuttavat myös aikaansaamisen tunne, mahdollisuus vaikuttaa oman työn tavoitteisiin ja omaan urapolkunäkymään.

HR 2020-osaaja Aki Ahlroth kiteyttää Duunitorin blogissaan 12.2.2019 oivallisesti: Viisas johtaja haluaa varmistaa, että jokaisella työntekijällä on mahdollisuus olla ylpeä työstään ja sen tuloksista. Kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä, se on samalla myös parasta kannattavuuden optimointia.

Ammattiylpeä henkilöstö sitoutuu, ideoi ja innovoi moninkertaisesti pelko-ohjattuun kilpailijaan nähden. Aivojen alikäyttö traumatisoi työntekijät, hukkaa parhaat ideat ja haaskaa kertyneen hiljaisen tiedon kullanjyvät. Pelolla johtaminen on tullut tiensä päähän. On aika kääriä hihat ja rakentaa yhdessä parempaa työelämää.

Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *